RAAMATTU LÄPI VUODESSA

marraskuu 9
____________________________________


Hes 20:1-44

20. LUKU

Herra ei vastaa luopioille

1. Oli seitsemäs vuosi, viides kuukausi ja kymmenes päivä, kun miehiä Juudan vanhinten joukosta tuli kysymään neuvoa Herralta, ja he istuivat minun eteeni.
2. Minulle tuli tämä Herran sana:
3. "Ihmislapsi, puhu Israelin vanhimmille ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Neuvoako te tulette kysymään minulta? Niin totta kuin minä elän, minä en anna teidän kysyä minulta neuvoa, sanoo Herra, Herra.
4. Etkö tuomitse heitä, etkö tuomitse, ihmislapsi? Tee heille tiettäväksi heidän isiensä kauhistukset

Vapautus Egyptistä ja erämaavaellus

5. ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä, jona minä valitsin Israelin, minä kättä kohottaen annoin lupaukseni Jaakobin heimon jälkeläisille, tein itseni heille tunnetuksi Egyptin maassa ja kättä kohottaen lupasin heille: 'Minä olen Herra, teidän Jumalanne'.
6. Sinä päivänä minä kättä kohottaen lupasin viedä heidät pois Egyptin maasta siihen maahan, jonka olin heille katsonut, ja joka vuotaa maitoa ja mettä. Sehän on kaunistus kaikkien maitten joukossa.
7. Minä sanoin heille: 'Heittäkää, kukin teistä, pois silmienne iljetykset älkääkä saastuttako itseänne Egyptin epäjumalilla. Minä olen Herra, teidän Jumalanne'.
8. Mutta he niskoittelivat minua vastaan eivätkä tahtoneet kuunnella minua. He eivät heittäneet pois silmiensä iljetyksiä eivätkä hylänneet Egyptin epäjumalia. Niin minä uhkasin saattaa vihani kohtaamaan heitä ja panna sen täytäntöön heissä keskellä Egyptin maata.
9. Oman nimeni tähden minä kuitenkin tein, minkä tein, ettei se tulisi häväistyksi kansojen silmissä, joiden keskellä he olivat ja joiden nähden minä olin tehnyt itseni heille tunnetuksi viemällä heidät pois Egyptin maasta.
10. Vietyäni heidät pois Egyptin maasta ja tuotuani heidät erämaahan
11. minä annoin heille käskyni ja tein heille tiettäväksi säädökseni: Ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä.
12. Myös sapattini minä annoin heille, olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, jotta he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät.
13. Mutta Israelin kansa niskoitteli minua vastaan erämaassa: He eivät vaeltaneet minun käskyjeni mukaan, vaan pitivät halpoina minun säädöksiäni, mitkä ihmisen on pidettävä, että hän niistä eläisi, ja minun sapattini he pahoin rikkoivat. Niin minä uhkasin saattaa kiivauteni kohtaamaan heitä erämaassa ja tehdä heistä lopun.
14. Sitä en kuitenkaan tehnyt. Oman nimeni tähden minä jätin sen tekemättä, etteivät toiset kansat saisi aihetta pilkata nimeäni, ne, joiden nähden olin vienyt heidät pois Egyptistä.
15. Kättä kohottaen minä kuitenkin vannoin heille erämaassa, etten tuo heitä siihen maahan, minkä olin luvannut heille, mikä vuotaa maitoa ja mettä. Sehän on kaunistus kaikkien maitten joukossa.
16. Minä tein sen, koska he halveksivat minun säädöksiäni, eivät vaeltaneet minun käskyjeni mukaan, vaan rikkoivat minun sapattini. Heidän sydämensä näet seurasi heidän epäjumaliaan.
17. Minä kuitenkin säälin heitä, niin etten heitä hävittänyt enkä tehnyt heistä loppua erämaassa.
18. Sitten minä sanoin heidän lapsilleen erämaassa: Älkää vaeltako isienne säädösten mukaan, heidän oikeusohjeitaan* älkää noudattako älkääkä saastuttako itseänne heidän epäjumalillaan.
19. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Minun säädöksieni mukaan vaeltakaa, minun oikeusohjeitani noudattakaa, ne pitäkää.
20. Pyhittäkää minun sapattini. Ne olkoot merkkinä välillämme, minun ja teidän, jotta tulisitte tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.
21. Mutta hekin niskoittelivat minua vastaan: he eivät vaeltaneet minun säädöksieni mukaan, eivät noudattaneet minun oikeusohjeitani eivätkä pitäneet niitä. Ihmisen on näet pidettävä ne, että hän niistä eläisi. He häpäisivät minun sapattini. Niin minä sanoin saattavani kiivauteni kohtaamaan heitä ja panevani pyhän vihani heissä täytäntöön erämaassa.
22. Minä pidätin kuitenkin käteni ja tein, minkä tein, oman nimeni tähden, ettei se tulisi häväistyksi kansojen silmissä, joiden nähden minä olin vienyt heidät pois.
23. Kättä kohottaen minä kuitenkin vannoin heille erämaassa, että minä hajotan heidät kansojen keskuuteen ja sirotan heidät muihin maihin,
24. koska he eivät noudattaneet minun käskyjäni eivätkä kunnioittaneet säädöksiäni, häpäisivät minun sapattini, ja heidän silmänsä pälyivät heidän isiensä epäjumalien puoleen.
25. Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeussäädöksiä, joista he eivät voineet elää.
26. Minä annoin heidän saastua uhrilahjoistaan, siitä, että he panivat esikoisensa kulkemaan tulen läpi. Tämän minä tein, jotta he olisivat tulleet tietämään, että minä olen Herra.
27. Sen tähden, ihmislapsi, puhu Israelin kansalle ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Isänne ovat minua herjanneet niinkin, että ovat olleet uskottomia minua kohtaan.
28. Kun minä toin heidät maahan, jonka olin kättä kohottaen luvannut antaa heille, niin missä vain he näkivät korkean kukkulan tai tuuhean puun, siinä he uhrasivat teurasuhrinsa ja toivat vihastuttavat uhrilahjansa, panivat esiin suloisesti tuoksuvat uhrinsa ja vuodattivat juomauhrinsa.
29. Minä kysyin heiltä: 'Mikä on tämä uhrikukkula, jolle te menette? Sellainen sai nimen uhrikukkula* tähän asti.
30. Sen tähden sano Israelin heimolle: Näin sanoo Herra, Herra: Ettekö te harjoita haureutta isienne tiellä seuraamalla heidän iljetyksiään?
31. Tuodessanne lahjojanne, pannessanne lapsenne kulkemaan tulen läpi te olette saastuttaneet itsenne kaikilla epäjumalillanne tähän päivään asti, kun tuotte lahjojanne ja panette lapsenne käymään tulen läpi? Sallisinko siis teidän kysyä neuvoa minulta, te Israelin heimo? Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra Jumala, minä en anna teidän kysyä minulta neuvoa.
32. Se, mikä on tullut teidän mieleenne, ei totisesti ole tapahtuva. Te sanotte: 'Me tahdomme olla pakanoiden kaltaisia, sellaisia kuin muiden maiden sukukunnat, niin että palvelemme puuta ja kiveä'.
33. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: Minä olen kuninkaana hallitseva teitä väkevällä kädellä, ojennetulla käsivarrella ja vuodatetulla kiivaudella.

Israel kansojen erämaassa

34. Minä tuon teidät pois kansojen keskuudesta ja kokoan teidät maista, joihin olitte hajotetut, väkevällä kädellä, ojennetulla käsivarrella ja vuodatetulla kiivaudella.
35. Minä vien teidät kansojen erämaahan, ja siellä minä käyn oikeutta teidän kanssanne kasvoista kasvoihin.
36. Kuten minä kävin oikeutta isienne kanssa Egyptinmaan erämaassa, niin minä käyn oikeutta teidän kanssanne, sanoo Herra, Herra.
37. Minä panen teidät kulkemaan sauvan alitse ja saatan teidät liiton siteeseen.
38. Minä erotan teistä ne, jotka kapinoivat minua vastaan ja luopuvat minusta: muukalaisuutensa maasta minä vien heidät pois, mutta Israelin maahan he eivät tule. Niin te tulette tietämään, että minä olen Herra.
39. Mutta te, Israelin kansa! Näin sanoo Herra, Herra: Menkää vain ja palvelkaa itsekukin omia epäjumalianne.

Israelin uudistus ja paluu

Vastedes te kuitenkin kuulette minua ettekä enää häpäise minun pyhää nimeäni lahjoillanne ja epäjumalillanne.
40. Minun pyhällä vuorellani, Israelin korkealla vuorella, sanoo Herra, Herra, siellä he palvelevat minua, koko Israelin kansa, kaikki maassa asuvat. Siellä minä mielistyn heihin, siellä minä halajan teidän antimianne, uutisantejanne ja teidän kaikkinaisia pyhiä lahjojanne.
41. Kuin suloisesti tuoksuvaan uhriin minä teihin mielistyn, kun vien teidät pois kansojen keskuudesta ja kokoan teidät maista, joihin teidät on hajoitettu, ja osoitan teissä pyhyyteni kansojen nähden.
42. Niin te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä tuon teidät Israelin maahan, siihen maahan, jonka kättä kohottaen olin luvannut antaa teidän isillenne.
43. Te muistatte siellä vaelluksenne ja kaikki tekonne, joilla olette itsenne saastuttaneet, ja teitä kyllästyttää oma itsenne kaikkien pahojen töittenne tähden, mitä olette tehneet.
44. Niin te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä teen teille, minkä teen, oman nimeni tähden, en teidän pahan vaelluksenne enkä riettaiden tekojenne ansion mukaan, te Israelin kansa. Näin sanoo Herra, Herra."

____________________________________

Hb 9:11-28

Kristuksen toimittama lunastus

11. Kristus tuli tulevan hyvän Ylimmäiseksi Papiksi. Suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on, joka ei ole tätä luomakuntaa,
12. hän meni, ei pukkien ja härkävasikkojen veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan [taivaalliseen] kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan ikuisen lunastuksen.
13. Synnin saastuttamien päälle vihmottu pukkien ja härkien veri sekä hiehon tuhka pyhitti ihmiset vain ulkonaisiin menoihin kelvollisiksi*.
14. Kuinka paljoa paremmin Kristuksen veri - jonka hän ikuisen Hengen kautta uhrasi viattomana Jumalalle - puhdistaa meidän omantuntomme kuolleista* teoista palvelemaan elävää Jumalaa.
15. Kristus on tullut uuden liiton Välimieheksi, jonka kuolema on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikaisista rikkomuksista, että ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iäisen perinnön.

Liiton veri

16. Missä on testamentti, siinä sen tekijän kuolema on näytettävä toteen.
17. Testamenttihan astuu voimaan vasta kuoleman jälkeen. Sitä ei voida panna täytäntöön tekijänsä eläessä*.
18. Ensimmäistäkään liittoa ei siksi vihitty ilman verta.
19. Kun Mooses oli koko kansalle julkisesti lukenut kaikki käskyt sellaisina kuin ne ovat liitonkirjassa, hän otti härkävasikkojen ja pukkien verta, vettä, purppuravillaa ja isoppikimpun, joilla hän vihmoi lain kirjan ja koko kansan.
20. Hän sanoi: "Tämä on sen liiton veri, minkä Jumala on teille säätänyt."
21. Hän vihmoi verellä myös pyhäkkömajan ja kaikki sen palvelukseen kuuluvat esineet.
22. Lain mukaan miltei kaikki puhdistetaan verellä, ja ilman [uhri]veren vuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.
23. Taivaallisten kuvat on välttämättä puhdistettava tällä tavalla, mutta itse taivaalliset puhdistetaan paremmilla uhreilla.
24. Kristus ei mennyt ihmiskäsin tehtyyn kaikkeinpyhimpään, mikä on vain todellisen pyhäkön kuva, vaan itse taivaaseen ollakseen nyt Jumalan edessä puhumassa meidän puolestamme.
25. Hän ei myöskään mennyt uhratakseen itsensä toistuvasti, kuten ylimmäinen pappi joka vuosi menee kaikkeinpyhimpään vierasta verta mukanaan.
26. Muutoinhan Kristuksen olisi pitänyt kärsiä monta kertaa maailman perustamisesta asti. Nyt maailmanaikojen lopulla hän on yhden ainoan kerran ilmestynyt poistamaan synnin [syyllisyyden ja tuomion] uhraamalla itsensä.
27. Kuten ihmisille on säädetty, että heidän on kerran kuoltava, ja sen jälkeen tulee tuomio,
28. niin Kristuskin, kerran uhrattuna ottamaan pois monien* synnit, on ilmestyvä toistamiseen ilman syntiä pelastamaan ne, jotka häntä odottavat.

____________________________________

Ps 107:1-43

107. PSALMI

Herra auttaa hädässä

1. Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, ja hänen armonsa pysyy iäti.
2. Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on pelastanut ahdistuksen alta
3. ja koonnut vieraista maista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
4. He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttavaa kaupunkia.
5. Heidän oli nälkä ja jano, he olivat nääntymäisillään.
6. Mutta hädässään he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät ahdingosta.
7. Hän ohjasi heidät oikealle tielle, ja he pääsivät kaupunkiin, missä asua.
8. Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan ja ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
9. Hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
10. He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
11. koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja pitäneet halpana Korkeimman tahdon.
12. Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä. He sortuivat, eikä ollut auttajaa.
13. Mutta hädässään he huusivat Herraa [auttamaan], ja hän pelasti heidät ahdingosta.
14. Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
15. Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
16. Hän murtaa vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
17. He olivat typeriä, vaelsivat synneissä ja kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
18. He inhosivat kaikkea ruokaa ja olivat lähellä kuoleman portteja.
19. Mutta hädässään he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät ahdingosta.
20. Hän lähetti sanansa ja paransi heidät, pelasti heidät turmioistaan*, joihin he olivat joutuneet.
21. Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
22. Uhratkoot he kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen teoistaan.
23. He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
24. He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa syvällä merellä.
25. Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
26. He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin. Heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
27. He horjuivat ja hoippuivat kuin juopuneet, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
28. Mutta hädässään he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät ahdingosta.
29. Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
30. He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
31. Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
32. Kunnioittakoot he häntä kansan seurakunnassa, ylistäkööt häntä vanhinten kokouksessa.
33. Asukasten pahuuden tähden hän muutti virrat erämaaksi, vesilähteet kuivaksi maaksi
34. ja hedelmällisen maan suola-aroksi.
35. Mutta sitten hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
36. Hän asetti nälkäiset sinne asumaan, ja he rakensivat kaupungin asuttavakseen.
37. He kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
38. Hän siunasi heitä, he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
39. Mutta he vähentyivät jälleen, vaipuen onnettomuuden ja huolten painon alla.
40. Herra, joka saattaa ruhtinaat halveksituiksi ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
41. kuitenkin kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
42. Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaikki vääryys joutuu sulkemaan suunsa.
43. Joka on viisas, ottakoon nämä huomioon ja ajatelkoon Herran armotekoja.

____________________________________

Snl 27:11


11. Viisastu, poikani, ja ilahuta sydämeni, niin minä voin vastata herjaajalleni.