RAAMATTU LÄPI VUODESSA

kesäkuu 20
____________________________________


1 Kun 22:1-54

22. LUKU

Gileadin Raamotin sota

1. Rauhaa kesti kolme vuotta: sinä aikana ei ollut sotaa Aramin ja Israelin välillä.
2. Kolmantena vuotena Joosafat, Juudan kuningas, tuli Israelin kuninkaan luo.
3. Israelin kuningas sanoi palvelijoilleen: "Tiedättehän, että Gileadin Raamot on meidän. Kuitenkin me olemme toimettomat emmekä ota sitä pois Aramin kuninkaan käsistä."
4. Ahab sanoi Joosafatille: "Lähdetkö sinä kanssani sotaan Gileadin Raamotiin?" Joosafat vastasi Israelin kuninkaalle: "Minä olen kuten sinä, minun kansani kuten sinun kansasi, minun hevoseni kuten sinun hevosesi!"
5. Joosafat lisäsi kuitenkin Israelin kuninkaalle: "Kysy sentään ensin, mitä Herra sanoo."

Ahabin profeetat ja Miika

6. Israelin kuningas kokosi profeetat, noin neljäsataa miestä, ja sanoi heille: "Onko minun lähdettävä sotaan Gileadin Raamotia vastaan vai oltava lähtemättä?" He vastasivat: "Lähde! Herra antaa sen kuninkaan käsiin."
7. Mutta Joosafat kysyi: "Eikö täällä ole enää ketään muuta Herran profeettaa, jolta voisimme kysyä?"
8. Israelin kuningas vastasi Joosafatille: "On täällä vielä eräs mies, jolta voisimme kysyä Herran mieltä, mutta minä vihaan häntä. Hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa. Hän on Miika, Jimlan poika." Joosafat sanoi: "Älköön kuningas puhuko sillä tavalla."
9. Israelin kuningas kutsui erään hoviherran ja sanoi: "Nouda kiiruusti Miika, Jimlan poika."
10. Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, istuivat kumpikin valtaistuimellaan puettuina kuninkaallisiin pukuihinsa. He olivat puimatantereella Samarian portin ovella, ja kaikki profeetat profetoivat heidän edessään.
11. Sidkia, Kenaanan poika, teki itselleen rautasarvet ja sanoi: "Näin sanoo Herra: 'Näillä sinä pusket aramilaisia, kunnes teet heistä lopun'."
12. Kaikki profeetat ennustivat samalla tavalla, sanoen: "Mene Gileadin Raamotiin, niin sinä saat voiton, Herra antaa sen kuninkaan käsiin."
13. Viestinviejä, joka oli mennyt kutsumaan Miikan, puhui hänelle: "Kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää. Olkoon sinun sanasi heidän sanansa mukainen, ja lupaa sinäkin hyvää."
14. Miika vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, minä puhun sen, minkä Herra minulle sanoo."
15. Kun hän tuli kuninkaan eteen, kuningas sanoi hänelle: "Miika, onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotiin vai oltava lähtemättä?" Miika vastasi hänelle: "Lähde, niin saat voiton. Herra antaa sen kuninkaan käsiin."
16. Mutta kuningas sanoi hänelle: "Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet saa puhua minulle muuta kuin totuutta Herran nimessä?"
17. Silloin Miika sanoi: "Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Niin Herra sanoi: 'Näillä ei ole isäntää. Palatkoot he kukin rauhassa kotiinsa'."
18. Israelin kuningas sanoi Joosafatille: "Enkö minä sanonut sinulle, ettei tämä koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa?"
19. Miika sanoi: "Kuule siis Herran sana! Minä näin Herran istuvan istuimellaan ja kaiken taivaan joukon seisovan hänen edessään, hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan.
20. Herra kysyi: 'Kuka viekoittelisi Ahabin lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?' Kuka vastasi niin, kuka näin.

Valheen henki harhauttajana

21. Silloin tuli muuan henki, asettui Herran eteen ja sanoi: 'Minä viekoittelen hänet'. Herra kysyi häneltä: 'Miten?'
22. Hän vastasi: 'Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettojensa suuhun'. Niin Herra sanoi: 'Saat viekoitella, siihen sinä pystyt. Mene ja tee niin'.
23. Herra on nyt pannut valheen hengen kaikkien näiden sinun profeettojesi suuhun, sillä Herra on päättänyt sinun osaksesi onnettomuuden."
24. Silloin Sidkia, Kenaanan poika, astui esille, löi Miikaa poskelle ja sanoi: "Mitä tietä Herran Henki on poistunut minusta puhuakseen sinun kanssasi?"
25. Miika vastasi: "Sen saat nähdä sinä päivänä, jona piilopaikkaa etsien kuljet huoneesta huoneeseen."
26. Israelin kuningas sanoi: "Ota Miika ja vie hänet takaisin Aamonin, kaupungin päällikön, ja Jooaan, kuninkaan pojan, luo
27. ja sano: 'Näin sanoo kuningas: Pankaa tämä vankilaan ja elättäkää häntä niukalla vedellä ja leivällä, kunnes minä tulen voittajana takaisin'."
28. Miika vastasi: "Jos sinä palaat voittajana, niin Herra ei ole puhunut minun kauttani." Hän lisäsi vielä: "Kuulkaa tämä, kaikki kansat."

Raamotin taistelu

29. Ahab, Israelin kuningas, ja Joosafat, Juudan kuningas, menivät Gileadin Raamotiin.
30. Israelin kuningas sanoi Joosafatille: "Minäpä pukeudun tuntemattomaksi, kun käyn taisteluun, mutta ole sinä omissa vaatteissasi." Niin Israelin kuningas pukeutui tuntemattomaksi ja kävi taisteluun.
31. Aramin kuningas oli antanut sotavaunujen päälliköille, joita hänellä oli 32, määräyksen: "Älkää ryhtykö taisteluun kenenkään muun kanssa, olkoon alempi tai ylempi, kuin ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa."
32. Kun sotavaunujen päälliköt näkivät Joosafatin, he ajattelivat: "Tuo on varmaankin Israelin kuningas", ja kääntyivät hyökkäämään tätä vastaan. Silloin Joosafat huusi.
33. Kun sotavaunujen päälliköt näkivät, ettei hän ollutkaan Israelin kuningas, he vetäytyivät hänestä pois.

Ahab kuolee (853 eKr.)

34. Eräs mies oli jännittänyt jousensa ja ampui umpimähkään. Hän satutti kuitenkin Israelin kuningasta vyöpanssarin ja rintahaarniskan väliin. Tämä sanoi vaunujensa ohjaajalle: "Käännä vaunut ja vie minut pois sotarintamasta, sillä minä olen haavoittunut."
35. Kun taistelu sinä päivänä yltyi yltymistään, kuningas jäi seisomaan vaunuihinsa aramilaisiin päin. Illalla hän kuoli. Hänen vertaan oli vuotanut haavasta vaunujen pohjaan.
36. Auringon laskiessa kaikui kautta sotajoukon huuto: "Joka mies kaupunkiinsa! Joka mies maahansa!"
37. Näin kuningas Ahab kuoli. Hänet vietiin Samariaan ja haudattiin sinne.
38. Kun vaunut huuhdottiin Samarian lammikolla*, koirat nuoleskelivat hänen vertaan, ja portot peseytyivät siinä, sen sanan mukaan, jonka Herra oli puhunut.
39. Mitä muuta on kerrottavaa Ahabista ja kaikesta, mitä hän teki, norsunluupalatsista, minkä hän rakensi, ja kaikista hänen linnoittamistaan kaupungeista, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa.
40. Niin Ahab meni lepoon isiensä luo. Hänen poikansa Ahasja tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

Joosafat Juudan kuninkaana (870-848 eKr.)

41. Joosafat, Aasan poika, tuli Juudan kuninkaaksi Ahabin, Israelin kuninkaan, neljäntenä hallitusvuotena.
42. Joosafat oli 35 vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa 25 vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Asuba, Silhin tytär.
43. Hän vaelsi kaikessa isänsä Aasan tietä, siltä poikkeamatta, ja teki sitä, mikä oli oikein Herran silmissä.
44. Uhrikukkulat eivät kuitenkaan hävinneet, vaan kansa uhrasi ja suitsutti yhä edelleen uhrikukkuloilla.
45. Joosafat teki rauhan Israelin kuninkaan kanssa.
46. Mitä muuta on kerrottavaa Joosafatista, hänen urotöistään ja hänen sodistaan, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa.
47. Hän hävitti maasta viimeiset niistä haureellisista pyhäkköpojista, jotka olivat jääneet jäljelle hänen isänsä Aasan ajoilta.
48. Edomissa ei siihen aikaan ollut kuningasta. Maaherra oli siellä hallitsijana.
49. Joosafat oli teettänyt Tarsiin-laivoja, joiden oli määrä kulkea Oofiriin kultaa noutamaan. Laivat eivät kuitenkaan päässeet lähtemään, sillä ne särkyivät Esjon-Geberissä.
50. Silloin Ahasja, Ahabin poika, sanoi Joosafatille: "Anna minun palvelijaini kulkea sinun palvelijaisi kanssa laivoissa." Joosafat ei kuitenkaan suostunut siihen.
51. Joosafat meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen hänen isänsä Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Jooram tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

Ahasja Israelin kuninkaana (853-852 eKr.)

52. Ahasja, Ahabin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa Joosafatin, Juudan kuninkaan, 17. hallitusvuotena, ja hän hallitsi Israelia kaksi vuotta.
53. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, vaeltaen isänsä ja äitinsä tietä, sekä Jerobeamin, Nebatin pojan, tietä, hänen, joka oli saattanut Israelin tekemään syntiä.
54. Hän palveli Baalia ja kumarsi sitä, vihoittaen Herran, Israelin Jumalan, aivan kuten hänen isänsä oli tehnyt.

____________________________________

Apt 13:16-41


16. Silloin Paavali nousi, viittasi kädellään ja sanoi: "Te Israelin miehet ja te Jumalaa pelkäävät*, kuulkaa!
17. Israelin kansan Jumala valitsi isämme ja korotti tämän kansan heidän ollessaan muukalaisina Egyptin maassa, ja vei heidät sieltä pois väkevällä kädellään.
18. Hän kärsi heidän tapojaan erämaassa noin 40 vuotta,
19. hävitti seitsemän kansaa Kanaanin maasta ja jakoi niiden maan heille perinnöksi.
20. Näin kului noin 450 vuotta. Sen jälkeen hän antoi heille tuomareita profeetta Samueliin asti.
21. Kun he sitten pyysivät itselleen kuningasta, Jumala antoi heille Saulin, Kiisin pojan, miehen Benjaminin heimosta. Tämä hallitsi 40 vuotta.
22. Herra pani hänet kuitenkin viralta ja herätti heille kuninkaaksi Daavidin, josta hän myös todisti ja sanoi: 'Minä olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, sydämeni mukaisen miehen, joka on kaikessa toteuttava minun tahtoni'.
23. Tämän jälkeläisistä Jumala on lupauksensa mukaan antanut tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi.
24. Ennen Hänen tuloaan Johannes saarnasi parannuksen kastetta kaikille israelilaisille.
25. Kun Johannes oli päättämässä juoksunsa, hän sanoi: 'En minä ole se, joksi te minua luulette. Minun jälkeeni tulee toinen, jonka kenkiäkään en ole arvollinen jaloista riisumaan.'
26. Miehet, veljet, te Aabrahamin suvun lapset, ja te Jumalaa pelkäävät, meille on tämä pelastuksen sana lähetetty.
27. Jerusalemin asukkaat ja heidän hallitusmiehensä eivät tunteneet Jeesusta. Hänet tuomitessaan he toteuttivat profeettojen sanat, joita luetaan jokaisena sapattina.
28. Vaikka he eivät löytäneet mitään, mistä hän olisi ansainnut kuoleman, he anoivat Pilatukselta, että hänet surmattaisiin.
29. Täytettyään kaiken, mitä hänestä on kirjoitettu, he ottivat hänet alas puusta ja panivat hautaan.
30. Mutta Jumala herätti hänet kuolleista.
31. Hän ilmestyi useina päivinä niille, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta Jerusalemiin, ja jotka nyt ovat hänen todistajiaan kansan edessä.
32. Me julistamme teille sen evankeliumin, että Jumala on isille annetun lupauksen täyttänyt meille, heidän lapsilleen, herättäen Jeesuksen,
33. kuten toisessa psalmissa on kirjoitettu: 'Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin'.
34. Kun Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista, hän ei enää palaa katoavaisuuteen. Tästä Jumala on sanonut: Minä annan teille, mitä pyhästi ja varmasti olen Daavidille luvannut.
35. Sen tähden hän myös toisessa paikassa sanoo: 'Sinä et salli Pyhäsi ruumiin maatua*'.
36. Palveltuaan aikanaan Jumalan tahtoa Daavid nukkui pois, tuli otetuksi isiensä luo, ja hänen ruumiinsa on maatunut.
37. Hän taas, jonka Jumala herätti, ei nähnyt ruumiinsa maatumista.
38. Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttaan teille julistetaan syntien anteeksiantamus.
39. Jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskautetuksi, vapaaksi kaikesta [synnin syyllisyydestä], mistä ette voineet Mooseksen lain kautta tulla vanhurskautetuiksi*.
40. Pitäkää siis varanne, ettei teitä kohtaa se, mistä profeetat ovat sanoneet:
41. 'Huomatkaa, te halveksijat, hämmästykää ja hävitkää, sillä minä teen teidän päivinänne teon, jota ette uskoisi, jos joku kertoisi sen teille'."

____________________________________

Ps 138:1-8

138. PSALMI

Herra on ahdistetun auttaja

1. Daavidin psalmi.
   Minä kiitän sinua kaikesta sydämestäni, veisaan sinun kiitostasi enkelien* edessä.
2. Kumartuneena pyhään temppeliisi päin minä rukoilen sinua ja kiitän nimeäsi armosi ja totuutesi tähden. Sinä olet osoittanut, että lupauksesi on suuri yli kaiken, mitä sinun nimesi ilmoittaa.
3. Sinä päivänä, jona minä huusin, sinä vastasit minulle ja rohkaisit minua. Minun sieluni sai voiman.
4. Herra, kaikki maan kuninkaat ylistävät sinua, kun kuulevat suusi sanat.
5. He veisaavat Herran teistä, sillä Herran kunnia on suuri.
6. Herra on korkea, mutta katsoo alhaiseen, ja hän tuntee ylpeän kaukaa.
7. Vaikka minä vaellan ahdistuksen keskellä, sinä virvoitat minua. Sinä ojennat kätesi vihamiesteni vihaa vastaan, ja sinun oikea kätesi auttaa minua.
8. Herra vie minun asiani päätökseen. Herra, sinun armosi pysyy iäti. Älä jätä kesken kättesi työtä.

____________________________________

Snl 17:17-18


17. Ystävä rakastaa ainiaan, ja veli syntyy varaksi hädässä.
18. Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöden menee toista takaamaan.